21. heinäkuuta 2015

Tikittävän aikapommin ratsastus

Eilen pääsin kiipeämään taas pitkästä aikaa Gletin selkään, ja sain ihanan Anskun mukaani kuvaamaan ja seuraa pitämään! Viivi on siis tällä hetkellä ruotsissa issikkatilalla töissä, ja menee varmasti parisen viikkoa että saadaan aikataulut yksiin ja päästään yhdessä ratsastelemaan ponskeilla. Eilen aamulla tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja kuului sieltä pari jyrähdystäkin, mutta pian alkoi jo kirkastua ja tallille saavuttaessamme tihkui vain kevyesti! 

Tehtiin maneesin keskelle puomitehtävä, joka näkyykin videolta jotenkuten. Eli ympyrän joka "sivulle" yksi puomi. Olin suunnitellut päivän treenin alusta loppuun, ja siitä piti tulla vähän rankempi mitä yleensä. Tarkoituksena oli siis pistää poni kunnolla hommiin, mutta kun kuulin että Gletillä oli ollut 16.7 asti vapaata, haihtui tämäkin ajatus kuin tuhka tuuleen.


Puomeja kannellessa tuli aika hyvät alkukäynnit jo, joten rupesin melkein heti ravailemaan pidemmin ohjin, jonka jälkeen tein käynnissä väistöjä ja etu- ja takaosakäännöksiä. Tykkäsin hurjasti siitä tehtävästä, kun menin puomeja ns. neliöllä, eli puomin ylitettyäni tein takaosakäännöksen, suoristin ja ratsastin toisen puomin yli. Gletti tuli sillä ihanan kuuliaiseksi ja saatiin kivoja pätkiä kumpaankin suuntaan. 

Ravissa koko homma levisi käsiin, kun koko poni vain yritti juosta pois altani. Voi olla että se veti herneen turpaan siitä, kun huomauttelin kulmissa ja kaarteissa vasempaan kierrokseen sisäpohkeen taakse raipalla siitä, ettei oiota, ja väistöissä jos etuosa lähti edellä. Tai sitten maneesissa olevasta toisesta oriista joka häiritsi ponin keskittymistä aika selkeästi. Ota tästä nyt selvää :D Siinä sitten tapeltiin oikeasta vauhdista ja pidätteiden läpimenemisestä, ja saatiin tuskin yhtäkään hyvää pätkää. Kun hevonen kiitää ja puree kuolaimeen eikä siihen saa mitään tatsia, jännityn itse helposti ja puran kaiken turhautumiseni siihen omaan ratsastukseen, mikä saattaa tällöin muuttua aika suurieleiseksi ja rumaksi - jos siis sille päälle satun. 


Ravailujen jälkeen ei menoon tullut minkäänlaista parannusta, vaan juostiin täysin pidätteitä vastaan, mutta väistöillä ja etu- ja takaosakäännöksillä sekä peruutuksilla käynti tuli taas rauhalliseksi ja saatiin sinne väliin pari hyvää käyntipätkääkin. Laukka yllätti kuitenkin positiivisesti ja pyöri hyvin! Ensimmäistä kertaa tunsin oikeasti liikkuvani myös ylöspäin siellä satulassa ;) Tulin lähimpänä pitkää sivua olevia puomeja, ja keskityin niillä suoruuteen. 

Kun huomasimme auringon paistavan ulkona, päätimme jättää tappelut väliin ja lähteä keventämään mieltä pienelle maastolenkille samoille teille missä kävimme Viivin kanssa pidemmällä lenkillä. Otettiin parit pätkät tölttiä, jotka eivät tosin olleet täysin puhtaita, satulan ollessa liian edessä. Gletti toimi todella asiallisesti ja kuunteli hyvin pidätteitä, eikä sillä ollut aikomustakaan singota pois alta - ei silloinkaan kun sen jalkoihin juoksi vapaana oleva koira, joka haukkui ja tuli ihan kosketusetäisyydellekin. Poni vain katsoi korvat hörössä vaikka vieressä juoksi räksyttävä koira, on se niin kylmäpäinen kaveri! Saa nähdä milloin pääsen ratsastamaan Glettiä seuraavaksi, sillä ensi viikolla alkaakin jo Einolan leiri. Lähipäivinä yritän julkaista postauksen, jossa kerron ajatuksiani leiristä - joten siihen asti chao!


4 kommenttia:

Pidäthän kommentoinnin asiallisena - kiitos!