23. syyskuuta 2015

Höntsäilypäivä

Varautukaa kilometripostaukseen! Sain viime viikolle ylimääräisen ratsastusvuoron Gletin kanssa, ja päädyttiin säiden salliessa taas ulkokentälle ratsastamaan. Sateiden jäljiltä se oli osittain lätäköiden peittämä, mutta oli siellä hyvin tilaa ratsastaa niistä huolimattakin. Gletillä oli nyt kokeilussa uusi islantilainen turpahihnasysteemi, jonka laitoin vanhoihin suitsiin. Paine tuli tässä turpiksessa nyt siis reilusti alemmas, ja ponski tuntui toimivan näillä myös vähän paremmin kuin edellisillä.

Edelliseltä koulutunnilta saimme siis ohjeeksi ratsastaa löysemmin ohjin, ja pätkittäin lyhentää ohjanmittaa sekä kasvattaa tuntumaa. Näillä neuvoilla edettiin, ja ratsastin todella löyhällä tuntumalla kahdeksikkoja puomin avulla ensin käynnissä. Siinä hain vain rentoa käyntiä mutta aktiivista takapäätä, ja kääntelin pääasiassa painolla ja pohkeella. Gletti tuntui tässä todella hyvältä, kuunteli ääntä paremmin kuin koskaan sekä pysyi hyvässä ja rauhallisessa temmossa.


En vaatinut siis missään vaiheessa Glettiä lyhyemmäksi ja pyöreämmäksi, vaan annoin sen kulkea valitsemassaan muodossa ja valitsemallaan tuntumalla, paineistamatta sitä edestä enempää. Minimoin siis aivan kaiken ohjalla tapahtuvan liikkeen, jonka ansiosta Gletti tuntui kulkevan erittäin tyytyväisenä sekä mielellään, ja sillä oli aivan erilainen ilme silmissään. Ravissa tein erikokoisia kaaria ja voltteja, välillä äänen avulla hidastin ravia, ja välillä pyysin terävästi eteen.

Heti kun paine kuolaimella kasvoi, kasvoi myös vauhti, joten päädyin suorittamaan vain rentoja taivutuksia ja pyöreitä ratsastusteitä, joilla koko poni tuntui itsekin rentoutuvan. Tämän jälkeen valmistelin laukannoston, ja saatiin muuten ensimmäistä kertaa meidän ensimmäinen laukannosto (tunnin aikana) sujumaan aivan ongelmitta! Yleensä ensimmäinen nostoyritys on lähtö pikaravia eteenpäin, tai joko muutaman kiihdytetyn raviaskeleen jälkeen todella löysä nosto joka luultavasti tipahtaa raville muutaman askeleen jälkeen. Nyt saatiin ensimmäisestä askeleesta alkaen todella hyvä laukka, jota ratsastin vuoron perään eteen ja takaisin.


Kun laukka sujui molempiin suuntiin, otin hetken ravia, jonka jälkeen tein käynnissä hieman lyhyemmällä ohjalla vielä pohkeenväistöjä. Tässä vaiheessa aloin vaatia hieman lyhyempää kaulaa, ja kun käynti alkoi pikkuhiljaa luistamaan ja laukan jälkeinen vauhti tasaantumaan, jätettiin homma siihen. Päätettiin lähteä Sannin ja Ypin kanssa tutkimaan lähimaastoja eri tien varrelta, ja Sanni näyttikin kivan metsäpolun!

Tätä kautta pääsimme suurelle pellolle, missä Sanni oli kuulemma useasti myös käynyt. Annettiin hevosten vähän syödä ja tutkia ympäristöään, jonka jälkeen käveltiin ympäriinsä ja otettiin vähän raviakin mukaan. Gletti tuntui todella rauhalliselta, joten otimme leikatulla ruohokaistaleella pätkän laukkaakin. En voisi olla ylpeämpi tästä karvapallosta! Alkuun olin päättänyt, että tämän ponskin kanssa tuskin koskaan tullaan laukkaamaan pellolla, sillä jo maastopoluilla meillä on ollut ongelmia laukan jälkeisen kontrollin kanssa. Talven hankitreenit, we're waiting for you!


8 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja upeita kuvia!!! Toi videokin on todella kiva. Hei jos haluat, voit laittaa mun blogiin kysymyksiä.

    VastaaPoista
  2. Teidän meno näyttää niin tasaiselta! Ja hienoja kuvia + hyvä postaus muutenkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, siihen me pyritäänkin :) kiitoksia!

      Poista
  3. Hyvä te! Gletti näyttää tyytyväiselle :) Ei vitsi kuranen kenttä ja valkonen hevonen ei oo hyvä yhdistelmä, nyt tiiiän tunteen itsekkin :''D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ja joo, ihanaa et joku tuntee mun tuskan.. ;D

      Poista
  4. Tosi hyvältä näyttää, ihanaa että teillä sujuu!

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena - kiitos!