27. syyskuuta 2015

Problem solved?

Viime keskiviikkona 23.9 meidän oli Gletin kanssa tarkoitus osallistua pienimuotoiselle estetunnille saman poppoon kanssa kuin viimeksi. Asia ei käynytkään niin yksinkertaisesti, vaan olin onnistunut nukkumaan päiväunilla reippaasti pommiin ja heräsin 20 minuuttia ennen tunnin alkua. Eipä siinä sitten mitään, lähdettiin ajelemaan tallille päin mahdollisimman nopeaan, mutta paikalle saavuttiin vähän turhankin myöhään. Jäin kuvailemaan lopputuntia, jonka jälkeen kävin pistämässä Gletin omassa rauhassa kuntoon. Ensi viikolla sitten uusiksi!

Olimme opettajan kanssa aiemmin jo keskustelleet siitä, että Gletille olisi hyvä kokeilla kuolaimettomia, sillä se reagoi niin vahvasti kaikkeen paineeseen ja liikkeeseen kuolaimella. Mutta mistä tähän hätään kuolaimettomat repäistäisiin? Päätimme tällä kertaa vähän soveltaa, ja meidän jatko näyttää tästä lähin vähän erilaiselta ;)


Alkuverkkasin Gletin maneesilla käyttäen toisessa päässä olevaa neljän puomin viuhkaa. Välillä tulin yhden askeleen väleillä ja välillä kahden, vaihdellen siis puomien ylityskohtaa. Gletti venyi käynnissä superhyvin ja olikin kivan letkeä. Tulin ravissa samaa, ja tässä saatiinkin hyvä verryttely, kun ponski joutui toden teolla keskittymään jalkoihinsa. Vauhtia sillä kyllä piisasi, joten käytin taas reippaasti aikaa käyntityöskentelyyn hetken ravailtuani.

Tein jokaisella sivulla erilaisia väistöjä ja tehtäviä, joku lyhyt sivu avoa, joku pitkä sivu pohkeenväistöä, jollain pitkällä sivulla uralta pois siksakväistöjä ja jollain taas takapään väistätystä uran sisäpuolelle. Opettaja oli viime tunnilla neuvonut tekemään pidätteet enemmän ylös kuin taakse, ja tässä hommassa se tepsi todella hyvin. Gletti muuttui erittäin vastaanottavaiseksi pohkeelle kuin ohjallekin, ja pysähtyi pienilläkin avuilla sekä kulki mukavan ryhdikkäänä ja tasaisena.


Koko paketti levisi käsiin, kun Viivi tuli paikalle kuvaamaan, joten päätin ottaa laukkaa mukaan. Saatiin pääasiassa todella kivoja nostoja, ja laukkakin oli hetkittäin pyörivää. Vuorotellen taas lisäsin ja lyhensin laukkaa, ja otinkin nostoja runsaasti molempiin suuntiin. Kun Gletti tuntui väsähtäneeltä ja hieman jo hikiseltä, annoin sen kävellä.

Tässä vaiheessa saatiin Viivin kanssa varsinainen kuningasidea. Muokkasimme Gletin suitsista kahta remmiä siirtämällä ihan mukiinmenevät kuolaimettomat, jotka jopa ihan näyttivätkin oikeilta kuolaimettomilta ja toimivat samalla periaatteella. Testasin käynnissä parit pysähdykset ja peruutukset, ja Gletin reaktio löi aivan ällikällä. Hieman se kummasteli kun suussa ei ollut mitään mihin purra kiinni, mutta se toimi näillä tuplasti herkemmin ja vaikutti rutkasti tyytyväisemmältä. Otin loppuun vielä ravia pidemmin ohjin, jonka jälkeen suuntasin maastoon lyhyelle lenkille loppukäynneiksi. Omistajalta pitää saada vielä varmistus, niin katsotaan josko mentäisiin näillä jatkossa!


4 kommenttia:

  1. Mäkin oon joskus tuunannut omat kuolaimettomat ihan vaan paria remmiä siirtämällä ja hyvin ne kyllä toimii:) ainakin väliaikaisesti kun halusin vaan pari kertaa mennä ilman, ehkä sitten pidemmällä tähtäimellä kannattaa investoida oikeisiin kuolaimettomiin.

    VastaaPoista
  2. huehue viivi kaiken pahan alku ja juuri 8) eimut ens kerral meet koko tunnin kuolaimettomil ku se meni niin hyvin! *-*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin >:) ja joo näin tehdään!

      Poista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena - kiitos!