12. syyskuuta 2015

Valvovan silmän alla

Siitä onkin jo aika tarkalleen vuosi, kun ollaan Gletin kanssa viimeksi käyty valvovan silmän alla. Postaukseen kouluvalmennuksesta pääset tästä (ollaanko vähäsen kehitytty jopa?). Nyt ollaan treenailtu itsenäisesti viime keskiviikkoon asti, jolloin pääsimme erään tuttumme tunnille. Hän joutuu opiskelujensa takia pitämään 50 opetustuntia pienryhmissä, ja ehdotti minusta, Viivistä ja Caritasta yhtä ryhmää, jolle hän pitäisi tunteja säännöllisesti. Tämähän kävi meille enemmän kuin hyvin! 

Itseäni jännitti tämä ratsastuskerta ihan liian paljon, sillä nyt en voisi ratsastella oman, hitaan kaavani mukaan ja tehdä tehtäviä siihen tahtiin milloin hevonen tuntuu hyvältä - ja päinvastoin kävellä ja antaa tilanteen tasoittua silloin kun menee huonommin eikä yhteispeli toimi. Mainitsin asiasta opettajalle, joka onneksi tunsi meidät kaikki Metsäkyläajoilta, sillä hän on opettanut siellä jo useamman vuoden.


Kerroin meidän heikkouksistamme ratsukkona, sekä annoin ehdotuksia tunninpitoon. Mainitsin omasta vinoudestani ja laukan jälkeisestä vauhdista, sekä ensimmäisten laukannostojen heikkoudesta, sekä myös runsaan käyntityöskentelyn tarpeestamme. Saimme verkata hevoset käynnissä omaan tahtiin, ja sain Gletin suht. hyväksi siinä. Otimme ravia ja laukkaa pääty-ympyrällä ja koitimme saada apuja mahdollisimman hyvin läpi, mutta oma vinous iski vastaan ja koko meno meni oikomiseksi. 

Gletti kuuroutui sisäpohkeelle aivan täysin, ja puski pois uralta jos sen hetkeksikin jätti ilman sisäpohkeella muistuttelua. Siispä ratsastuksesta ei tullut niissä tilanteissa yhtään mitään, ja vaikka kuinka yritin itseni asetella opettajan avulla suoraksi, käytti poni kaikki virheeni hyväkseen ja meno yltyi yhdeksi vetokilpailuksi ja sisäpohkeen kuuntelun tappeluksi. Laukat nousivat heikosti ja veimme muilta ratsukoilta täten runsaasti aikaa pelkän oman säätämisen takia. En saanut menoa tasattua ja omaa mieltä rauhoitettua nostojen välissä, enkä halunnut luovuttaakkaan. Poni puski ympyrän keskelle eikä millään konstein asettunutkaan sisällepäin.


Itse tehtävät sujuivat meiltä ihan siedettävästi, sekä pysähdykset ympyrällä olivat hetkittäin oikein täsmällisiä ja hyviä. Mutta kun itse turhaudun, heijastuu se armotta siihen alla olevaan eläimeenkin, joka osaa lukea ratsastajaansa älyttömän tarkasti.

Jätimme itse tehtävien hinkkaamisen siihen, ja pyysin lupaa mennä toiseen päähän ratsastamaan käynnissä apuja läpi. Ratsastin koko ajan joko väistöjä, käännöksiä ja yritin saada Gletin väistämään sisäpohjetta ja reagoimaan siihen. Kun käynti tuntui hyvältä, lähdimme Caritan ja Quattron kanssa vielä maastoon pikku lenkille, jotta Glettikin saisi tasailtua mieltään (joka oli kaiken tappelemisen ja neuvottelun jälkeen luultavasti aikalailla oikosulussa). 

Tunnin lopulla olimme keskustelleet jatkosta, ja millaisia tunteja meille pidetään jatkossa. Nyt kun omat heikkoutemme ovat selvillä, on niiden pohjalta helppo lähteä rakentamaan tuntisuunnitelmaa seuraaville kerroille. Päätimme myös, että tulen noin varttia aikaisemmin maneesiin ratsastamaan käynnissä avut hyvin läpi niin, että pystymme suorittamaan tehtävät ilman jatkuvaa sättäystä. Ensi kerralla ehkä sitten paremmin!


Yritettiin ottaa oripojista kivoja yhteiskuvia, mutta aina jompikumpi ei suostunut pysymään paikallaan ja oli siinä naurulla pidättelemistä... :D huomatkaa hevosten innostuneet ilmeet!

8 kommenttia:

  1. Niinhän se on, että epäonnistumisista oppii lähinnä enemmän kuin onnistumisista, joten epäonnistuneet ratsastukset tekevät välillä hyvääkin. Ja kun menee oikein huonosti, niin ensi kerralla sitten paremmin! :)

    En katsonut nyt puhelimella videota tai kuviakaan kunnolla, mutta tekstistä sai aika hyvän ja selkeän vaikutelman tunnin kulusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, ja ihan hyvä ehkä että opettaja näki meidän tilanteen "pahimmillaan", joten hän voi jatkossa keskittyä korjaamaan kyseisiä asioita paremmin!

      Poista
  2. Mulla on sama ongelma, ollaan mietitty että vuokraponillani alkaisin käymään tunneilla mutta kun olen jo yli vuoden tottunut menemään omaan tahtiin ja omin keinoin niin olen alkanut pelkäämään kritiikkiä joten jos joku olisi neuvomassa pelkäisin koko ajan epäonnistumisia, parannettavaa kun olisi paljon... Meillä on myös samanlaisia ongelmia, poni puskee sisälle ja kiihdyttelee laukkojen jälkeen ja itse hermostun ja turhaudun, alan repimään tai muuten vain yrittämään liikaa...tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen hyvin... Itsekin vähän pelkäsin ruveta maksamaan useita kymppejä valmentajasta, mutta nyt kun saatiin ilmaiseksi mahdollisuus niin miksipä ei ;) siksihän sinne tunneille mennään, että niitä parannettavia asioita korjataan, vaikka ehkä tuntuukin pahalta mennä sinne muiden eteen! Paljon tsemppiä myös teille! :)

      Poista
  3. Tiedän niin ton tunteen kun poni menee täysin kuuroksi sisäpohkeelle.. Se on oikeesti ehkä ärsyttävintä ikinä! :D Aina ei voi onnistua ja se vasta tylsää oliski jos aina menis hyvin :p Toivottavasti seuraavalla kerralla menee paremmin!

    VastaaPoista
  4. Ei vitsi ootte kyllä kehittynyt Gletin kanssa! Mäkin oon tottunu menee niin paljon itsenäisesti et välillä kun menee tunnille, niin jännittää eniten se kun ei saa ratsastaa "oman mielen mukaan". Nooh aina valmennusten jälkeen sitä ollaan taas viisaampia, kun poikettiin tietystä rutiineista :D

    VastaaPoista
  5. Kiva blogi, ja kivalta näyttää tuo Gletti :). Ja tosi hienoja bannereita! Aiotko tehdä vegasin tutoriaalin, koska se kiinnostaisi että oppisin käyttämään paremmin vegasia :D.

    VastaaPoista
  6. Tölttäätkö sä gletillä? :) sori jos on tyhmä kysymys :D

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena - kiitos!