16. lokakuuta 2015

Käsivoimat koetuksella

Todellakin... Edellispäivänä oli vuoro taas kavuta uljaan valkoisen orin selkään, kun oli jokaviikkoisen vuokrapäivän aika. Olin jo etukäteen suunnitellut tekeväni kahdeksikkoja ja siinä useita siirtymisiä, sekä meneväni ilman satulaa ja ehkä ottavani muutamia loikkia ristikolle paremmin pyörivän laukan toivossa. Puunattiin kaverini Maijan kanssa Gletti ensin putipuhtaaksi, selvitettiin harjakin sekä huljuteltiin polvessa olevat haavat vedellä, jonka jälkeen otettiin nokka kohti täysin tyhjää kenttää. Ilma oli ihanan raikas ja syksyinen, joka oli vaikuttanut positiivisesti myös kuskinkin mieleen. Kirjaimellisesti raahatessani islanninhevosta kenttää kohti, päättelin sen olevan tänään vähän väsyneemmällä tuulella (joka olisi tosiaan ollut hyvä, sillä energiaa tältä orilta harvoin puuttuu). Tyyppihän oli melkein nukahtanut käytävällä sitä hoitaessamme... 


Alkuun kääntelin ja kiemurtelin miten sattuu ympäri kenttää pelkillä pohkeilla ja painolla, taidettiin pujotella törppöjäkin onnistuneesti! Parin vapaapäivän jälkeiset energiat tulivat kyllä selkeästi esiin heti kun otin ohjat käteen, sillä käynnistä ei ollut tietoakaan. Tein satunnaisesti väistöjä, avoja ja taivutuksia volteilla, sekä muutaman askeleen välein pysähdyksiäkin, mutta meillä meni useita metrejä pelkkään pysähtymiseenkin. Gletti puri kiinni kuolaimeen, vähät välitti rusentuvista vatsalihaksistani, joilla epätoivoisesti yritin jarrutella, sekä jyräsi vain menemään. Tuli niitä parempiakin pätkiä onneksi, jolloin Gletti tuntui jopa ihan hyvältä ja letkeältä!

Tässä vaiheessa turhauduin taas valtavasti, ja yritin vain parhaani mukaan herkistää ponskia edestä. Tuloksetta. Miten voikaan olla näin hankalaa tehdä niinkin yksinkertaista asiaa kun saada pidätteitä läpi? Tuntui, että Gletti vei mua aivan 6-0 eikä se tehnyt aikomustakaan kuunnellakseen. Ravissa sama homma, ja siinä puskettiin sitten vasenta pohjetta vasten. Vasemman kierroksen voltit kuljettiin hevonen banaaninmallisena ja ylävartalo jännittyneenä ja sisäpohje paukuttaen ja kuski raivosta kiehuen. Näin karusti sanottuna. Niin hieno hevonen, mutta aina niin huono kuski...


Eipä siinä mitään, laukka sujui suht. hyvin ja se alkoi pyöriä kivasti muutaman hypyn jälkeen, mitkä otettiin jo valmiina kentällä olleelle miniristikolle. Oikeaan suuntaan laukka oli paljon heikompaa, mutta ei silti niin lässähtänyttä kuin voisi olla, vaikka kovaahan me mentiin eikä saatu laukkaa paljoa lyhyemmäksi. 

Laukkojen jälkeen meno oli kahta kauheampaa, heti kun yritti taivuttaa pohkeella tai edes myödätä kädellä, oltiin jo puolitiessä raviin. Ravailin sitten pidemmällä ohjalla ja lähdettiin tasaamaan mieltä vartin mittaiselle maastolenkille. Tallissa ponski sai pöperöt, viltin päälle ja haavojen sekä hankaumien hoidon. Sormet olivat verillä ja hanskat vetelivät viimeisiään, jospa jostakin revittäisiin meille astetta pitävämmät ohjat... Että tällaiset ratsastuskerrat sitten laskevat motivaatiota, kun tuntuu vain että taidot loppuvat kesken. No, treeniä vain!


Näin asetellaan jalat esteille, part. 123456789


Fiilikset yhteen kuvaan tiivistettynä!

   

Antakaa anteeksi Youtuben äänikirjaston musiikki, alkuperäinen biisi mykistettiin...!

7 kommenttia:

  1. Tosi ihana blogi, jään seurailemaan. :)!


    http://minettejajessica.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hyvältähän se meno NÄYTTÄÄ, klassisesti. :D Gletin askeleet näyttää ihan unelmilta istua, vautsi vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha joo, ei onneks videolta sentään näkynyt mun turhautuminen ja ponin possuilut... :D ja ne on kyllä tosi kivat silloin kun se ei kaahota!

      Poista
  3. Noh ainaki Gletti näytti söpöltä XD tuiuti :3

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena - kiitos!