9. lokakuuta 2015

Syyskivaa

Keskiviikkona pääsin raikkaaseen syysilmaan ratsastamaan Glettiä, ja tällä kertaa suorastaan pursusin intoa ja motivaatiota! Suunnitelmissa oli ollut jo pidempään tuuppailla kuolaimettomien kanssa kentällä, jonka jälkeen lähteä maastolenkkien kautta pellolle. Mitään ihmeempiä en ollut suunnitellut kenttätyöskentelyä varten, tavoitteena oli vain saada edestä kevyt ja herkkä, pohjetta kuunteleva hevonen. 

Aloitin työskentelemässä käynnissä puolikkaalla kentällä, toisen puolikkaan valmennuksen takia. Tein ympyrällä väistöä, aina ympyrän kokoa ja väistön jyrkkyyttä ja suuntaa vaihdellen. Välillä etupäätä, välillä takapäätä ja välillä koko hevosta suoraan. Gletti reagoi kuolaimettomiin hyvin, muttei ollut kuitenkaan edestä niin kiva kuin olin odottanut. Työstin väistöillä ja avoilla kumpaankin suuntaan siihen asti, että Gletti tuntui suht. hyvältä käynnissä. 


Ravissa koko homma levisi käsiin - niin kuin aina. Gletti katosi tuntumalta täysin ja lähti karkuun jokaista apua. Asiaa ei helpottanut yhtään kentällä olevat kolme muuta hevosta, joiden luokse ponski yritti tuon tuosta kääntyä... Saatiin ihan hyviäkin pätkiä aikaiseksi, mutta muuten ravi meni tällä kerralla kaikista heikoiten. Lisää treeniä vain!

Laukkaan olin supertyytyväinen! Vaikka alkuun se ei pyörinyt sitten mihinkään suuntaan eikä Gletti reagoinut pidätteisiin eikä ulkopohkeeseen mitenkään, alkoi se pikkuhiljaa sujumaan ja pyörimään paremmin. Ratsastin laukkaa jonkin aikaa kevyessä istunnassa ympäriinsä ja vuoron perään pyysin eteen ja lyhensin. Jätin laukan siihen, kun Gletillä alkoi keskittyminen herpaantua. Se ei tahtonut pysyä ympyrällä tai uralla ollenkaan, toisessa päädyssä olevien hevosten takia. Turhaa tapella ja väkisin vääntää, jos koko touhu pistää vain turhauttamaan.

Johan pyörii!


Laukan jälkeen käynnissä Gletti oli supervahva. Se vähät välitti puolipidätteistä, ja meillä meni useita metrejä pelkästään pysähtymiseen. Yritin tehdä pysähdyksiä aina muutaman askeleen välein, ja pysähdyksessä Gletin piti seisoa paikallaan ja malttaa. Malttaminen on meille kyllä aika vieras käsite, joka pitää nyt oikeasti ottaa treenin alle. Oli kyse niin puolipidätteestä, pysähdyksestä tai siirtymisestä. Poni kyllä osaa lukea kuskiaan ja arvioida kaikki seuraavat siirrot, joten se hyödyntää jokaisen tilanteen missä se pääsee ennakoimaan ja kiirehtimään. 

Laitettiin kuolaimet siis takaisin ja katsottiin, toimiiko ponski niillä paremmin vai johtuuko tämä kaikki sättäys muista hevosista. Kuolaimilla oli kuitenkin sama homma, joten ei jatkettu asian hinkkaamista kauempaa. Jätettiin homma hyviin ja sujuviin pysähdyksiin ja väistöihin, ja suunnattiin maastoon yhdessä Quattron ja Caritan kanssa. 


Pellolla otin ensin vähän käyntiä, jonka jälkeen ravia. Gletti tarjosi koko ajan ravin sijaan possupassia, joten meillä meni tovi saada ensin puhdas ravi esiin. Tämän jälkeen otin vähän laukkaa ensin ympyrällä, jossa testasin vähän jarruja ja muutenkin ponin kuuliaisuutta. Kun kaikki tuntui olevan ok, otin muutamia pidempiä suoria laukkaa ja käskin laukkaa välillä ihan kunnolla eteen. Mentiin kuitenkin vielä aika verkkaiseen tahtiin, eli ei menty lähelläkään täyttä vauhtia missään vaiheessa. Loppuaika käveltiinkin ja annoin Gletin syödä pidemmistä ruohikoista.

Saa tuosta ponista olla kyllä joka kerta vain ylpeämpi! Meidän viimevuotisen maastoryöstön jälkeen ei olisi pellolla laukkaaminen käynyt mielessäkään, ja tässä sitä ollaan. Maastoilu tekee ainakin omalle mielelle ja koulustressille niin hyvää, että ei olisi hassumpi vaihtoehto siirtyä Gletin kanssa pelkkään maastoiluun. ;)


Nämä auringonlaskukuvat nousivat ehdottomiksi lemppareiksi, ihan mielettömän kivoja!



Oletteko te käyneet jo pellolla tänä vuonna?

14 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, ihania! ♥ Oon käynyt pellolla, vaikka en kyllä sänkkärillä vielä. Tarkoitus olisi sinnekin päästä vielä, Tompalla on kentän vieressä pelto, jonka niittoa olen odotellut suorastaan kieli polvissa roikkuen. :D

    Video on tosi kiva ja postaus samoin. Näistä syksyisitä kuvista tulee vaan niin hyvä fiilis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ♥ toivottavasti onnistuu pian! ;D

      Poista
  2. älä ikinä jätä loimen mahavöitä roikkumaan, tekee pahaa jälkeä jos jotain käy... aina sidotaan kiinni vaikka mikä olisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tajuttiin se vasta tuolla pellolla kuvia ottaessa, kun oltiin loimi vaan heitetty selkään pellolle kävelyn ajaksi :/ onneksi mitään ei käynyt ja paluumatkalla muistettiin pistää kiinni.

      Poista
  3. Wou mitä kuvia, etenkin nämä auringonlaskukuvat! Nää on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa ♥ Videokin oli kiva lisä! :) Itse olen ratsastanut koko kesän pellolla ja nyt syksyn alkaessa kunnolla taitaa meillä alkaa maastoilukausi.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin ihan innoissaan näistä kuvista, kiitos! ♥ Kuulostaa hauskalta, tekee peltoilu varmaan hevosen mielellekin hyvää :D nauttikaa näistä sänkkäreistä nyt vielä kun niitä on!

      Poista
  4. apua vähän ihania noi viimoset kuvat! ♥ Käytiin itseasiassa tänään sänkkärillä laukkailemassa tunnilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, mäkin tykään! Oi vitsit ihan sairaan kiva et tollanen mahdollisuuskin oli teillä :D

      Poista
  5. Voi miten ihania noi viimesimmät kuvat! Muutenkin tosi kiva postaus :)

    VastaaPoista
  6. iiiiks nä on niiiin upeita nä kuvat *-* iha kateellisuus iskee haha xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh pidetään meki sit joskus tällanen photoshootti! 8)

      Poista
  7. Voi että noi auringonlaskukuvat on upeita !!

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena - kiitos!