8. marraskuuta 2016

Miten meidän yhteinen taival alkoi?

Mistä tämä Nova sitten oikein tupsahti? Miksi juuri se? Kaikki alkoi siitä, kun Loimihakaan siirtyessäni aloin etsiä itselleni ylläpitohevosta. Ylläpitohevosta hain opetusmestari-kriteerillä, mutta muutaman hyvän ehdokkaan kohdalla tuo kriteeri jätettiin täysin huomioitta. Eteen tuli oikein kivoja ehdokkaita, mutta kaikissa oli se joku isompi mutta... Ratsastuksenopettajamme sitten eräänä päivänä ohimennen sanoi, että "ostapa oma hevonen." Mietin asiaa aika pitkään, ja pohdin ylläpitohevosen, vuokrahevosen ja oman hevosen eroja. Asiasta puhuttiin vanhemmille, tehtiin laskelmat hevosen kuluista, ja mietittiin vähän tulevaisuuttakin. Olisiko mulla mahdollista pitää hevosta vielä valmistuttuani? Olisinko valmis niin suureen vastuuseen ja elämänmuutokseen?

Alun alkaenkin hain hevosta mukavaksi harrastuskumppaniksi, sekä tulevaisuuden kilpakentille. Eräänä päivänä eteen pomppasikin ilmoitus Novasta. Hyppytasoa ei mainittu, ja ilmoituksessa oli kuva vähän varsamahaisesta tammasta, mutta jokin sitten sai lähettämään ilmoituksen laittajalle, eli Novan entiselle omistajalle viestiä. Käytiin hurjan pitkiä keskusteluja, kyselin naiselta ummet ja lammet tästä kauniista tammasta, ja lopulta tuli mainittua isälle, että tämä olisi ehkä ihan kokeilemisen arvoinen. Saimme matkan sovittua niin nopeasti, että sivuutimme kaikki muut ehdokkaat, ja jännityksentäyteisen työpäivän jälkeen lähdimme suorinta tietä ajamaan Viroon. 


Yövyimme mukavassa hotellissa tunnin ajomatkan päässä tallista, ja seuraavana aamuna lähdimme kukonlaulun aikaan jatkamaan matkaa. Jännitys kipristeli mahassa ja kaikki tuntui niin epätodelliselta. Olisiko tuossa trailerissa pian ensimmäinen oma hevoseni? Mitä jos tämä hevonen on ihan hullu, ja ajoimme tänne aivan turhaan? Nova oltiin siirretty edellisenä päivänä toiselle lähellä olevalle tallille, jossa olisi iso kenttä ja reilusti estekalustoa. Tällä  tallilla suoritin koeratsastuksen, joka sujui oikein hyvin. 

Omistaja oli todella mukava, ja kertoi Novasta vielä lisää. Novan silloinen lempinimi oli Kosmos, joka meni kyllä pikimmiten vaihtoon. Ennen hakureissua olin tehnyt pitkän listan hyvistä lempinimestä, mutta Nova vei näistä voiton! Omistaja ratsasti ehkä 15 minuuttia ensin kaikki askellajit läpi, jonka jälkeen kapusin selkään. Alla oli todella nöyrä ja kevyt hevonen, joka suoritti kaikki mitä siltä vaadin. Ihastuin siltä seisomalta Novan pehmeisiin askeleisiin, joissa oli ihana istua. Pienen paussin jälkeen toivoin pääseväni hyppäämään, ja sehän sopi.


Esteillä Nova oli alkuun vähän hidas, ja pelkäsinkin hetken että mitä tästä tulisi. Esteiden kasvettua alkoi tammasta löytyä vähän vauhtiakin, ja suoriuduimme hypyistä oikein kivasti. Koulusatulalla hyppääminen vaati aluksi pientä totuttelua, mutta siitäkin selvittiin. Yhtä pystyä nostettiin koko ajan, ja lopuksi se hipoi metriä. Novalla oli kyllä ponnua, mutta etujaloistaan hidas tamma keilasi esteet komeasti. Näin kuitenkin tässä hyvää potentiaalia jatkoon, eikä näkemykseni ole vieläkään muuttunut! Valmentajakin on Novaa kehunut, eikä ihan turhaan. 

Loppukäyntejä kävellessäni sanoin onnesta soikeana, että tämä se on. En meinannut pysyä pöksyissäni, kun talutin hevosen talliin ja riisuttiin se yhdessä. Nova oli niin hurjan kiltti, se päästettiin käytävälle vapaaksi ja se seisoa möllötti paikoillaan meidän puhuessamme asioita läpi. Loimitimme sen, kirjoitimme sopimukset, annoimme rahakirjekuoren ja lastasimme traileriin ihan ensimmäisen oman hevoseni. Itkuhan siinä tuli, niin onnellinen olin. 


Koko automatka oli pakko vilkuilla taakse ja katsoa trailerin etuikkunasta, että kaikki oli hyvin. Vaikka automatka Tallinnaan kesti nelisen tuntia, se tuntui ikuisuudelta. Pysähtelimme aina välillä katsomaan Novan kunnon ja juottamaan sen. Laivasataman jonossa istuskelin trailerissa ja vain olin. En kyennyt edes miettimään järkevästi, kaikki oli yhtä onnellisuuden kuplaa ympärilläni. Laivamatka jännitti tässä kaikkein eniten, kun tiesin ettei autokannelle saanut jäädä hevosta vahtimaan. Sain onneksi puolivälissä matkaa luvan käydä juottamassa Novan, vartijoiden vahtimana. Loimaalle saavuimme noin iltayhdeksän maissa, ja väsymys oli kyllä silloin kaukana! Purimme kaikki tavarat ja hevosen, ja veimme sen karsinaansa lyhyen kävelytyksen jälkeen. 

Loimihaan trailerissa oli tuollainen lava, jossa kuljetetaan valjakkovaunuja.

Ensimmäinen yö oli yhtä sekamelskaa, en saanut unta enkä saanut ajatuksia kulkemaan. Ajatus omasta hevosesta tuntui vieläkin niin epätodelliselta, ja tuntui että olisin vasta herännyt jostain pitkästä unesta eikä koko reissua ollut tehtykään. Onneksi Nova oli aamulla hyväkuntoisena karsinassa vastassa, vaikka olinkin ehtinyt kehitellä sille mielessäni kaikki mahdolliset haaverit ja stressioireet. Ensimmäisenä päivänä Nova sai kunnon trimmauksen, kun harjasta lähti ainakin kymmenen senttiä ;) Lämppäriltä näyttävään tammaan saatiin yllättävän paljon sporttisuutta nätillä ratsuharjalla. Ja tästä päivästä lähtien olette saaneet kuulla meidän arjestamme...

Mietin jos kirjoittaisin tästä pienen postaussarjan, esimerkiksi meidän normitreenistä, rutiineista, viikko-ohjelmasta ja tavoitteista jne? Miltä kuulostaa?

10 kommenttia:

  1. Kiva lukea miten teidän yhteinen taival alkoi! Itse ainakin tykkään kovasti lukea omia postauksia Pinkin hankinnasta näin pitkälle jälkikäteen. Siinä muistaa aina mistä on lähdetty ja jotenkin varsinkin siihen hevosen koeratsastukseen ja hakupäivään on ihana palata, elämän yksiä jännittävimpiä ja parhaimpia päiviä :)

    Lukisin myös mielelläni lisää teidän treeneistä, rutiineista yms. Olette hyvä pari jo nyt ja teitä on mielenkiintoista seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihan oikeassa olet, ja vaikka tää päivä pysyy mielessä ikuisesti, voi tarkempia yksityiskohtia palata muistelemaan kuvien ja tän postauksen äärelle :)

      Poista
  2. Kiva postaus! Tehtiinkö Novalle ollenkaan ostotarkastusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehtiin, ja näytin kuvat vielä kertaalleen Ypäjän hevossairaalalla :)

      Poista
  3. Kiva postaus! Ootko kertaakaan joutunut katumaan oman hevosen ostoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Empä oikeastaan. Hevosvalintaa huonoina päivinä kyllä, mutta onhan tämä hevosenomistajan arki pääosin hirmu kivaa :)

      Poista
  4. Kävitkö kokeilemassa ollenkaan muita hevosia ennen kuin päädyit Novaan? :)

    VastaaPoista
  5. Meilläkin oli aika pitkä matka kun käytiin meidän omaa ponia joskus nelisen kuukautta sitten koeratsastamassa, ja vielä pidempi kun haettiin se kotiin, mutta oli sen arvosta vaikka ajamiseen meni kaikkiaan 12h - mutta parhaan ystävän ja kilpakumppanin sain niin ajomatka ei ollut este ♥
    Onnea vielä omasta hevosesta !
    http://avadejas.blogspot.fi

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena - kiitos!