23. joulukuuta 2017

Ypäjän Hevosopisto 2016-2017

Tosiaan niin kuin viime postauksen lopussa jo vähän ehdin asiaa avaamaan, valmistuin 1.12. hevosenhoitajaksi ja harrasteohjaajaksi Ypäjän Hevosopistolta. Nämä kaksi vuotta kasvattivat minua niin ihmisenä kuin ratsastajana hurjan paljon eteenpäin, enkä kyllä päivääkään tästä vaihtaisi pois. Jotkut lukijat varmasti muistavat, kun aloitin lukionkäynnin. Puolentoista vuoden jälkeen lukio tuntui niin vähän siltä omalta paikalta, että lähetin avoimen hakemuksen Ypäjälle. Todennäköisyydet tuntuivat tässä kohtaa erittäin pieniltä, mutta pieni toivon pilkahdus heräsi, kun sain kutsut haastatteluihin. Jännitystä rinnassa suuntasin Ypäjälle isäni kanssa, ja koko paikka tuntui satumaisen hienolta isoine talleineen ja maneeseineen. Haastattelut sujuivat hirmuisen hyvin, jännityksestä huolimatta! Seuraavana päivänä sain ehkä elämäni parhaimman sähköpostiviestin...


Opinnot alkoivatkin tästä jo kymmenen päivän kuluttua. Asuntolassa eläminen tuntui alkuun jännältä ja oli vaikeaa päästä mukaan porukkaan, joka on ollut tiiviisti yhdessä jo koko syyslukukauden. Asuntolan tavat ja käytännöt alkoivat jo ensimmäisellä viikolla hahmottumaan ja porukka tulla tutummaksi, eikä opiston alueella suunnistaminenkaan tuntunut enää niin vaikealta. Elelin ihan omissa pilvilinnoissani tiedostamatta ollenkaan sitä, että tänne tultiin opiskelemaan eikä "ratsastusleirille", miltä se alkuun vähän tuntuikin. Ensimmäisellä ratsastustunnillani menin Stikkan-ruunalla, joka oli oikein kiva ratsastaa! Tykkäsin myös meidän opettajastamme, Annista, oikein paljon ja sain tunnista kivasti irti uutta tietoa.


Ratsastusta oli oikeastaan jokainen päivä, ja niin oli myös oppituntejakin. Aluksi olin aivan totaalisen kujalla kaikesta, mitä tunneilla käytiin läpi, mutta Hevosopiston mukavien opettajien avulla sain aiheesta nopeasti kiinni ja imin itseeni tunneista kaiken mahdollisen tiedon irti. Pakko mainita myös kouluruoka, joka sai multa varsinkin aika isot pointsit lukioruuan jälkeen! Syömisellä tuli ainakin itselleni aika suuri merkitys opiskellessa, sillä oikeanlaisella ruokarytmillä sai pidettyä jaksamisen maksimissa ja minimoitua väsymyksen. 

Ensimmäinen talliviikko oli aika painajaista. En ollut ennen tallihommia, muutamaa karsinan siivousta lukuunottamatta, tehnyt jotenka työergonomia mulla oli todella hukassa. Jo muutamien karsinan siivousten ja käytävien lakaisun jälkeen selkäni kipeytyi niin hurjasti, että jouduin jäämään loppuviikolta pois. Joten friendly reminder teille kaikille, jotka olette hakemassa vielä Ypäjälle, pitäkää huoli siitä että teillä on riittävä kunto tai taito entuudestaan, sillä talliviikot oikeasti vievät mehut kokonaan, jossei tallihommien tekeminen ole tullut aikaisemmin tutuksi. Täällä kun se karsinoiden siivoaminen ei jää siihen yhteen tai kahteen, vaan parhaimmillaan olen itsekin siivonnut sen reilu 20 karsinaa yhden aamun aikana! 


Ratsastuksellisesti kehityin jatkuvaa tahtia eteenpäin, ja opiskelupäivät alkoivat rutinoitumaan kivasti. Oli ihanaa päästä välillä myös nollaamaan mieltä kotiin! Kun joka päivä puuhailee hevosten kanssa ja on liikkeessä aamusta iltaan, mikään ei tunnu paremmalta kuin omaan sänkyyn meno ja vaikka kellon ympäri nukkuminen. Vaikka koulu alkaisikin myöhään, on asuntolassa silti aina se joku aamuvirkku, joka herättää koko asuntolan kukonlaulun aikaan... :D 

Pääsimme luokkamme kanssa seuraamaan taitavien valmentajien valmennusklinikoita sekä erilaisia tapahtumia Hevosopistolla. Ehkä yhtenä mieleenpainuvimmista on jäänyt mahtaisa Finnderby 2016, josta räpsinkin todella paljon kuvamateriaalia. Vaikka opiston puolesta meille opiskelijoille järjestellyt nukkumapaikat eivät olleetkaan niin antoisat, paransi tämä viikko mielestäni luokkahenkeä hurjasti.

Ehkä tätäkin viikkoa parempi oli tänä syksynä järjestetty HIHS 2017, jossa meidän koululaisilla oli oma Suomi100-esitys sekä toimihenkilön hommia. Olimme lähinnä tallialueella stable officessa, jossa palvelimme kansainvälisiä kuin kotimaisia ratsastajia ja heidän groomejaan. Pääsimme todella upeasti mukaan kisatunnelmaan, kun kävimme päivittäin useita kertoja ulkomaalaisten hevosten talleissa toimittamassa mm. heinää, purua ja olkea ja purkamassa kansainvälisten ratsastajien rekkoja. Tässä myös kielitaito karttui hurjasti, kun joutui kommunikoimaan lähes koko ajan englanniksi. Oli ihan huippujännää päästä keskustelemaan maailman parhaimpien ratsastajien kanssa! Tällä viikolla myös luokkahenki parani aika paljon, kun asuimme kaikki samassa hotellissa, työskentelimme yhdessä ja kävimme katsomassa myös näytöksiäkin. 


Itse vietin osan opiskeluajastani myös työvaltaisella opiskelumuodolla, eli vähän vastaavanlaisella diilillä kuin oppisopimus. Tämä alkoi 2016 elokuussa ja päättyi 2017 helmikuun lopussa, ja paikkana oli varmaankin vanhemmille lukijoille tuttu Valmennuskeskus Loimihaka. Ilman tätä mahdollisuutta päästä tänne tallille suorittamaan opintojani, en luultavasti omistaisi tällä hetkellä edes hevosta! Tämä puolisen vuotta kasvatti myös ihmisenä hurjasti, kun kouluruuan sijaan kaikki ruoka tehtiin ja ostettiin itse, ja kahden muun ihanan tytön voimin pidettiin koko huushollia kasassa. Joka aamu siivottiin samat karsinat ja tarhattiin sekä ruokittiin samat hevoset, ajokoulutettiin nuoria ja liikutettiin ratsastuskoulun hevosia, sekä päästiin mukaan myös tuntienpitoon, joka oli varsinkin mulle harrasteohjaajana huippuhyvä etu! 

Pääsin tutustumaan myös hurjan jännän lajin pariin, nimittäin valjakkoajoon. Toimin valmennuksissa ja treeneissä groomina ja pääsin jopa itsekin ajamaan muutamia kertoja. Yritettiin myös Novaa opettaa ajolle ja saatiin onnistuneesti jopa kärrytkin perään, kunnes vieressä tarhassa laukkaileva ori sai tamman pasmat sekaisin ja kärryt kaatumaan, jonka jälkeen ei saatu kärryjä lähellekään Novaa... Huoh.


Hevosopiston aikana pääsin myös ratsastamaan muitakin hevosia kuin vain Novaa ja meidän opiskeluhevosia. Nimittäin 2016 keväällä pääsin puolisen vuotta ratsuttamaan yhtä aivan ihanaa nelivuotiasta FWB-tammaa, Venlaa. Venla toimi tämän blogin päätähtenä siis jonkin aikaa, ja joku varmasti hänet muistaakin! Ennen Venlaa ratsastin tamman emällä, Ellillä. Se oli ihanan kokenut ja kiva ratsastaa, vaikkakin pääasiassa hömpöteltiin sileällä ja käytiin maastoilemassa. Lähes vahingossa päädyinkin ratsastamaan Venlaa, joka kantoi lähestulkoon ongelmahevosen titteliä ennen meidän yhteistyötämme. Puolen vuoden aikana ehdittiin hyppäämään vauvan ensimmäiset esteet selästäkäsin, totuttamaan se veteen, käymään sen ensimmäiset kisat, baanattamaan täysiä hiittiradalla, sekä maastoilemaan myös yksinkin. Myös kaikki vaikeudet maastakäsittelyssä selätettiin sitkeällä jokapäiväisellä yhdessäololla, ja ihan harmittaa kun suunnitelmat muutuivat niin äkkiä eikä vauvveli päässytkään mulle ylläpitoon kesällä 2016! 


Elli

Itse Hevosopiston hevosista mulle tärkeimmäksi jäi ihana Dizita, jonka kanssa ehdittiin treenaamaan tämä syyslukukausi. Ihanan herkkä ja säpäkkä tamma, jonka kanssa yhteispeli sujui joka päivä vain paremmin. Ehdittiinhän me käydä koulukisoissakin ja napata neljäs sija ja 60% HeB:stä! Samoin esimerkiksi Huima, Urali ja Stikkan ovat lähellä sydäntä, ja ilman näitä hevosia en olisi niin hyvin arvosanoin päässyt kaikista ratsastusnäytöistäni läpi. Niin ihanaa, että opistolla on tarjota meille opiskelijoille niin erilaisia ja hienoja hevosia opiskelijakäyttöön, vaikka tietenkin tämäkin asia jakaa mielipiteitä. Sieltä tallista kyllä löytyy hevosia joka lähtöön, ja varmasti jokainen löytää sieltä oman suosikkinsa. 


Huima


Stikkan


Zita

Vaikka asuntoloissa oli draamaa ja jouduin suorittamaan kaksi muuttoa asuntolasta toiseen, ja välillä väsytti ja ärsytti ja harmitti aivan kaikki, niin en kyllä ole hetkeäkään katunut päätöstäni ottaa tätä opiskelupaikkaa vastaan. Vaikkei Ypäjällä opiskelu varmasti kenestäkään ole aina sitä ruusuilla tanssimista tai sitä, miltä se mediassa näyttää, niin onhan tuolla nyt silti aivan hemmetin hyvä olla. Kannan uutta tutkintonimikettäni kunnialla ja voin ylpeänä kertoa olleeni Ypäjän Hevosopiston opiskelija. 

Tästä jos lähtisi jatkokouluttautumaan, niin olisi rahkeita varmasti vaikka mihin. Tällä hetkellä kun se ei vaan sovi elämäntilanteeseeni, vaikkakin alkutalvesta laitoinkin hakemuksen ratsastuksenohjaajalinjalle aikuispuolelle! Ei siitä sen enempää, sivuutin pääsykoekutsun ja keskityn nyt ensi vuonna töiden jälkeen vain treenaamiseen Novan kanssa ja ehkä sydän vetää keväämmällä ulkomaille hommiin, ken tietää ;)


Kiitos Hevosopisto 

13 kommenttia:

  1. Missä nykyään työskentelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä hetkellä olen vain kiireapulaisena Marimekossa hommaamassa rahaa, mutta hevosalan työt ovat kovan etsinnän alla ja niihin olisi tarkoitus ryhtyä nyt keväällä. :)

      Poista
  2. Super kiva postaus! Oli mielenkiintoista lukea :) -Fanny

    VastaaPoista
  3. Tää oli tosi hyödyllinen ja ajankohtainen postaus! Mulla on nyt eka syksy ohi lukiossa, eikä oikein tunnu vielä ainakaan siltä omalta paikalta. Hevosopisto, nimenomaan ypäjä oli silloin mun toisena vaihtoehtona, mutta en sinne hakenut, koska asuntolat ja kotoa muuttaminen mietitytti liikaa.. Edelleen kyllä pyörii mielessä vähän väliä, mitä jos sittenkin hakisi sinne. Suurimmat syyt on kuitenkin kotoa muuttaminen ja asuntolaelämä, koska oon tottunut siihen että on paljon omaa tilaa. Kuulostaa ehkä vähän hassuilta syiltä, mutta muuten varmaan oisin jo ypäjällä :D Miten sä sopeuduit asuntoloihin ja tuntuiko kotoa pois muuttaminen hankalalta? Ootko tyytyväinen että vahdoit lukiosta pois, vai kaduttiko jossain vaiheessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva saada vastaus tähän :)

      Poista
    2. Kiitos mielipiteestä ja kommentistasi ylipäätään! Asuntoloihin sopeutuminen meni multa (sosiaalisena ihmisenä) aika hyvin, mutta kokoaikainen kanssakäyminen luokkalaisten kanssa oli toisinaan vähän hermojaraastavaa ja hankalaa. Ei saanut ottaa päikkäreitä tai olla yksin omassa huoneessaan, sillä huoneet ovat tosiaan kahden henkilön huoneita ja asuntolassa muutenkin oli kova hälinä koko ajan. Vaikeuksia tuotti myös siivous ja tiskaus, sekä mm. itse ostamiani ruokia syötiin poissaollessani ja astioita käytettiin, jonka jälkeen jätettiin useaksi päiväksi likaisena tiskialtaaseen. Hanskoja ja sukkia varasteltiin ja draamaa oli asuntoloissa tolkuttomasti. Kaikki on ihan omasta asenteesta kiinni, mutta eihän se tietenkään niin mene että yksin siivoaa muiden jälket ja katsoo aina läpi sormien... Kipeänä olemista katsottiin myös todella pahalla ja selkävaivojeni takia sain kokea myös haukkumista ja syrjimistä.

      Kotoa muuttaminen ei ollut todellakaan paha, ja koti-ikävää ei oikeastaan ollut. Olihan se kuitenkin ihanaa päästä kotiin viikonloppuisin näkemään perhettä ja kavereita ja olemaan ihan rauhassa omassa huoneessa, mutta mitään ongelmia ei kotoa muuttamisessa ollut!

      Tottakai kun vanhat luokkalaiset saivat lukiosta valkolakit päähän ja pääsivät upesiin jatko-opiskelupaikkoihin ja töihin, alkoi itseä vähän harmittaa, kun tältä alalta ei jatko-opiskelumahdollisuudet ole niin hyvät ja työllistyminen on muutenkin huonoa. En kuitenkaan sanoisi että olen katunut päätöstä, sillä omalle elämäntilanteelleni tämä hevosala oli parhain mahdollinen valinta!

      Kannattaa miettiä tarkkaan mitä haluaa, ja onko valmis jakamaan jokapäiväisen arjen muiden ihmisten kanssa ilman sitä omaa aikaa ja tilaa. Ypäjällä tulee olla tiimihenkinen ja sosiaalinen, sillä sisäänpäinsuuntautuneet persoonat (valitettavasti) tallotaan aika nopeasti muiden jalkoihin. Toivottavasti päädyt oikeaan valintaan ja hurjasti tsemppiä!

      Poista
  4. Itse olen miettinyt, että haluaisin Ypäjälle taikka muualle opiskelemaan hevosenhoitajaksi tai harrasteohjaajaksi. Niin minkälaiset pääsykokeet noissa on? Onko noilta aloilta helppo saada töitä?

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla! Tosiaan harrasteohjaajaksi sitten suuntaudutaan vasta kun ollaan opiskeltu vajaa puoli vuotta normaalia hevosenhoitajalinjaa. Pääsykokeista en osaa sanoa, kun itse olen ollut vaan rempan eli ratsuhevosen peruskouluttamisen soveltuvuuskokeessa, johon kuului ratsastus (plus noin 80cm esteet) sekä pieni haastattelu loppukäyntien aikana. Muilla tämä on varmasti vähän erilainen, mutta itselle soveltuvuuskoetta vähän muokattiin, enkä sitten tälle linjalle päässytkään kun olin koulussa ollut tällöin vasta vajaa 2 viikkoa kun suuntautumisvalintoja tehtiin. Tällä hetkellä hevosenhoitajakoulutukseen ei ole ollenkaan pääsykokeita, joten kaikille tulee tasapuolisesti ainakin haastattelu (plus mahdollisesti käytännönharjoitteita tallissa, en tiedä). Harrasteohjaajalinjalle on ratsastuskoe.

    Työllistymisestä en osaa sanoa! Tallitöihin ainakin osa meidän luokasta on suunnannut, mutta muista hommista en sitten tiedä. Itse olen pitänyt harrasteohjaajana joitakin ratsastustunteja, mutta useimpiin ratsastuskouluihin otetaan sitten niitä ratsastuksenohjaajia eikä harrasteohjaajia töihin. Harrasteohjaajan papereilla on kuitenkin varmaan paremmat edellytykset töihin kuin perus hevosenhoitajalla!

    Tosiaan meidän luokalla oli 9 jotka suuntautuivat harrasteohjaajiksi, mutta vain kaksi (minä ja toinen Emma) valmistuttiin harrasteohjaajiksi, jolloinka paperit pitää tilata erikseen srl:tä. Harrasteohjaajaksi valmistumiseen edellytetään hyviä numeroita niin tunninpidosta, maastoretken vedosta sekä kaikista ratsastusnäytöistä! Jos yhdestäkään näytöstä on numerona alle 2 (3 on paras mahdollinen), ei saa harrasteohjaajan papereita.

    VastaaPoista

Pidäthän kommentoinnin asiallisena - kiitos!